Tästähän onkin vierähtänyt jo pidempi aika kun oon tänne viimeks kirjotellu.. Ei oo tosiaan tullu viihdyttyä koneella, ja jaksaminen on ollut aika tiukilla. Jonkun aikaa on ollut kaikki aika sekavaa. On tullu kierrettyä vähän ympäri Suomea, ja käytyä Tukholmassa, samapa se miten kauas täältä lähden, luulot seuraavat mukana.

Kolmisen viikkoa on ollut tässä nykyisen elämäni ehkä vaikeimpia jaksamisen kannalta. Toisinaan mielen valtaa järkyttävän voimakas tunne, etten jaksa. Joka ikinen ilta tulee itkettyä, toisinaan päivisinkin. Nykyään kohtauksen tullessa käyn jo itkemään pelkästään sitä kun en jaksa niitä, en sitten millään. Kun väsyneenä haluan käydä nukkumaan, se on turhauttavaa kun silloin alkaa melkein aina nämä pelot voimistua. En saa niiltä valtaa.

Äiti soitti ajan psykiatrian polille, ensimmäinen käynti siellä oli perjantaina. Enhän minä tätä jaksamattomuutta ja turhautuneisuutta osannut oikein siellä esille tuoda vaikka itku kurkussa siellä sanoja väänsinkin. Sain lääkkeet pelkoja hallitsemaan, ja uusi aika kuukauden päästä vähän kartoittamaan kuinka ovat toimineet. Nyt alkaisi taas pidempiaikainen hoitosuhde, viikoittain puhumaan jollekkin jostain..peloista, kai. Traumoista? Samapa se.

Sain reseptinä Sertralin Orion-tabletteja. Alkuun annosta pitää nostaa pikkuhiljaa oikealle tasolle, ettei nousut olisi niin vahvoja. Eilen uskaltauduin ottamaan ensimmäisen. Siinä oli sitten kauhea sotku soitella äitille, että hän lupaa olla seuraavat kaksi päivää kanssani niin, etten jää yksin, koska muuten en uskalla lääkettä ottaa, sivuoireiden pelossa. Tässä pitänee vielä joku aika odotella noita muita sivuvaikutuksia, mutta helpottaa mieltä etten ainakaan allerginen näille ole.

Eilinen päivä meni aikalailla sumussa.. En tiedä oliko "sivuvaikutukset" oikeita vai päästä keksittyjä, mukavia eivät kuitenkaan. Jotenkin lamaantuneeksi veti. Väsyin kauheasti ja hetkittäin kuvittelin kaikkia kauheuksia. Illalla tuli taas masennus puuska kun mietin jaksamistani, jos lääkkeet eivät autakkaan. Tuijottelin pitkin seiniä enkä oikein jaksanut puhua mitään enkä keskittyä mihinkään. Autoakaan en olisi uskaltanut lähteä ajamaan (tosin kortti vanheni viimeviikolla) Olen ehkä näiden varaan nyt pistänyt liikaa, enkä tiedä miten selviän, jos olo ei tästä helpotakkaan. En tosin kuvittele tämän olevan myöskään mikään ihmelääke, jolla oireet katoavat sormia napsauttamalla. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. Mahan ne veti ainakin sekaisin, joka ei voi olla kuviteltua. Ellei sitten mennyt silkasta jännittämisestä. Tänään olo kuitenkin parempi, vaikkakin voimaton ja hieman etova. 

Tulin viikonloppuna siihen tulokseen, etten edes tarvitse mitään tiettyä tautia pelätäkseni. Lauantaina sain kohtauksen siitä, kun ylähuuli tuntui oudolta.. Jollain tavalla puutuneelta tai tunnottomalta. Lienee nestehukan seurausta, tuli kuitenkin auringossa kaljaa tissuteltua edellinen päivä ja seuraava aamu. Eilinen meni vasemman kyljen vihlontaa peläten.

Muuten elämässä vähän helpottunut kaikki, kun alkaa olla vähän selvillä että mitä tässä tekee. Pääsin takaisin kouluun opiskelemaan joka siis alkaa syksyllä. Ala ei itsessään kiinnosta, mutta voittaa se tämän turhanpäiväisen oleilun ja miettimisen.

Ehkei kannata mennä liikaa asioiden edelle, vaan katsoa nyt auttavatko nämä ja käynnit psykan polilla..toivottavasti. Jälleen kerran en osaa tarpeeksi kiittää poikaystävääni, joka jaksaa kaikesta huolimatta olla tukenani, vaikka tietää että paluu niihin hyviin aikoihin saattaa olla vielä aika kaukana. Arvostan paljon myös äitini apua ja tukea, joka sekin on ollut korvaamatonta. Ilman näitä olisi vaikea jaksaa.

Mihin ovat kadonneet ne ystävät, joita minulla ennen oli? Kaikissa, myös ystävyyssuhteissa tehdään väärin, molemmin puolin, mutta ne pitäisi pystyä unohtamaan ja antamaan anteeksi. Näinä päivinä tarvitsisin eniten sitä tukea. Mitä teen sitten, kun poikaystävä tai äiti ei ole kuuntelemassa, kun olen yksin ja käy ahdistamaan, onko ketään kelle soittaa?

 

Tää vie järjen.

 

 

 

 

 

 

 

 

ja huoh, en saanut tätä blogipohjaa näyttämään siltä miltä halusin, joten luovutan tältä päivältä.